Armas Huutamo - Vastapainovoima "Armas Huutamo on indie-diy-post-hardcore-art-punk orkesteri ja kollektiivi, joka on esiintynyt nykyisen nimensä alla vuodesta 2002", kuvailee bändi itseään. Käytännössähän homma on niin, että kaverukset Kuopiossa ovat päättäneet heittäytyä taiteen vietäviksi ja mukaan on valjastettu äänenlähteitä oikein munniharppua ja melodicaa myöten. Taide ei kuitenkaan valitettavasti ole kaikkein helpoin laji, eikä kaikilla yksinkertaisesti vain ole riittävästi taitoa, mielikuvitusta ja omaperäisyyttä luovia sen vaativissa kiemuroissa tasavertaisella menestyksellä.

Vastapainovoima käynnistyy rumpukoneen takoessa, kitaran & basson sahaillessa vähän sinne päin ja vokalistin suorittaessa CMX:n Kolmikärjen mieleen tuovia tulkintojaan. Pahimmillaan nämä ilmeisesti humoristisiakin arvoja tavoittelevat laulusuoritukset kuulostavat hieman päälleliimatuilta, parhaimmillaan vain hieman myötähäpeää osakseen kaipaavilta. Hauskaahan tämä ei oikeasti ole, eivätkä paikoitellen runoilunkin suuntaan kallistuvat tekstit jätä kuuntelijalle juuri yhtään mitään käteen. Kun sounditkin ovat vielä persoonattomat ja mitään sanomattomat, ovat lähtökohdat levylle erittäin synkeiden pilvien peittämiä.

Levyn edetessä päästään mukaan mm. hokematyylisiin, shamanistisiinäänimaisemiin, konekiväärisarjoihin, poppailevaan rallatteluun, kevyeen jatsailuun, iskelmähenkiseen herkistelyyn ja vanhoilla kunnon tracker-ohjelmilla tehtyjen hevibiisien tunnelmiin, jotka muuten olivat poikkeuksetta varsin piinaavia. Aina kuitenkin palataan perustaontaan, joka on myöskin levyn ehdottomasti tylsintä ja turhinta antia. Rehellisesti ilmaisten; oikeastaan mikään levylle päätynyt tekele ei tue olemassaoloaan kovinkaan vankoin perustein. Ei, vaikka kuinka avoimin mielin yrittäisi. Pahoittelen.

Loppukaneettina todettakoonkin: taide on paskaa, mutta kaikki paska ei suinkaan ole taidetta.

1,5/5
Erkka Vesa